Talo Ahonlaidalla

lauantai 21. lokakuuta 2017

Pastellisävyisiä vauvansukkia

Aiemmassa postauksessa kerroin, että mummulassa ollessamme minulla oli hyvin aikaa tehdä käsitöitä. Kudoin aiemmin yhdet vauvan pitsisukat Novitan Baby Wool -langasta ja ihastuin sen pehmeyteen sekä värivalikoimaan niin, että ostin kerän kaikkia saatavilla olevia sävyjä. Näitä suloisen pastellisia sukkia kudoin mummulassa sitten oikein urakalla. Vaaleanpunaiset sukat tein tilaustyönä, ja eiköhän noille muillekin sukille vielä pienet jalat löydy.



 Sukkien terä on noin 10cm pitkä ja ne sopivat noin 0-6kk:n ikäisille vauvoille. Aloitussilmukoita oli kymmenen joka puikolla ja käytin puikkoja numero 4. Yksi 50g:n kerä kerä riitti juuri sopivasti yhteen sukkapariin. Neulekuvion ohjeen löydät aiemmasta postauksestani.



Ihastuin etenkin tuohon mintun väriseen lankaan. Se on ihan syötävän suloista!

Tällaisia tunnelmia minun käsityörintamallani tällä kertaa. Uudet langat ja ideat ovat jo odottamassa! :)


ILOISTA VIIKONLOPPUA!

 

torstai 19. lokakuuta 2017

Syyskuvia

Heippa! Täällä on palattu kotiin syysloman vietosta mummulasta. Mummulassa saimme ihailla syksyn ihania värejä. Eskarilainen innostui haravoimaan kauniita vaahteranlehtiä isoksi kasaksi ja hyppimään sitten lehtikasaan. Meidän omassa pihassa ei ole vielä puita, joista tippuisi lehtiä, joten kotona ei päästä vielä hetkeen haravoimispuuhiin.




Kävimme myös uimahallissa pulikoimassa ja minulla oli hyvin aikaa käsitöiden tekoon. Käsityöjutuista voisinkin postailla ensi kerralla.





Eilen kävin ystäväni kanssa katsomassa Eve Hietamiehen samannimiseen romaaniin perustuvan Yösyöttö-elokuvan. Oli kyllä hauskaa katsottavaa, ja innolla jo odotan kirjasarjan seuraavan osan filmatisointia.


MUKAVIA SYYSPÄIVIÄ!

 

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Vanha höyläpenkki

Mies on etsinyt vanhaa höyläpenkkiä, ja nyt sellainen löytyi netistä sopivaan hintaan. Nätti ja kauniin värinenhän tuo on ja varmasti käytössäkin aivan kelpo! Melkein jo kannoimme sen kuistiin vähäksi aikaa koristeeksi, mutta kun siellä on nyt myös ylimääräinen maalausta vailla oleva vanha kaappi säilössä, niin ei viitsitty ahtaa kuistia ihan täyteen.




 Kävimme viikonloppuna Maijan Wanhassa Navetassa ihastelemassa vanhoja tavaroita. Löysin sieltä muutaman vanhan leivosvuoan. Vuoat sopivat sievästi yhteen vanhan taikinapyörän sekä kynttilänjalan kanssa. Vuokiin saa myös kivasti tuikkuja palamaan syksyn pimetessä.



Meidän eskarilaisella alkaa jo huomisen jälkeen syysloma, sillä perjantaina on tätien koulutuspäivä, eikä eskaria järjestetä. Suuntaan katraani kanssa mummulaan lomaa viettämään. Mies saa taas rakennella sillä välin rauhassa.


OIKEIN HYVÄÄ TULEVAA SYYSLOMAA KAIKILLE TEILLE, JOILLA SELLAINEN ON!

lauantai 7. lokakuuta 2017

Maukas kaalilaatikko ja vanha keittokirja

Tein viikolla herkullista kaalilaatikkoa, josta miehen kanssa tykkäämme kovasti. Sitä tulee kuitenkin tehtyä hyvin harvoin, sillä se ei ole mitään lasten herkkuruokaa. Pienempänä kaikki ovat kyllä syöneet kaalilaatikkoa, ja pikkuveljelle se vielä maistuikin ihan hyvin. En muista, mistä olen tämän reseptin löytänyt, mutta se on kyllä tosi helppo ja hyvä. Siirappia joudun tosin lisäämään aina maistelemalla aika paljon lisää, koska tykkään, että kaalilaatikossa saa olla kunnolla makeutta.




KAALILAATIKKO

1kg valkokaalia
 1tl suolaa
4rkl tai maun mukaan siirappia
0,5tl valkopippuria
400g jauhelihaa
1 sipuli
1l vettä
1,5dl puuroriisiä

2dl ruokakermaa

Pilko kaali suikaleiksi ja sipuli pieneksi. Laita riisi kiehumaan veteen suureen kattilaan. 

Lisää kaali ja sipuli. Hauduta hiljalleen ja sekoita välillä. Lisää vettä tarvittaessa. 
Paista jauheliha kypsäksi ja mausta oman maun mukaan. 
Lisää jauheliha kattilaan ja hauduta vielä hetki. Lisää suola, siirappi ja valkopippuri. 
Kaada seos uunivuokaan. Lisää 2dl ruokakermaa ja sirota päälle vähän korppujauhoja. 
Paista 175 asteessa reilu tunti.


Keittiöstä tuli napattua muutama kuva, kun se oli kerrankin siistissä kunnossa. Ystäväni virkkaama ihana keittiöpyyhe pääsi saarekkeen naulakkoon roikkumaan.




Arabian vanha voipytty seisoi pitkään tyhjänä keittiön tasolla, mutta nyt keksin laittaa sinne kananmunat kaupan kennoista talteen. Vanhan Kansan keittokirja nojailee seinää vasten ja on lähinnä koritekäytössä. Klimppisoppaa, kääresylttyä, vasikka-hyytelöä ja vesivelliä tekisi toki mieli valmistaa harva se päivä perheen ateriaksi, mutta tähän mennessä olen lähinnä hauskuuttanut itseäni kirjan alkutekstejä ja reseptejä lukien. Vuoden 1893 sanamuodot ja ilmaisut ovat todella hupaisaa luettavaa. Reseptit on mitoitettu sopivasti kymmenelle hengelle. Kansan keittokirjan on kirjoittanut Helsingin koulukyökin johtaja Anna Friberg ja kirjan hinta on ollut 75 penniä. :)


Minun on pakko laitaa tähän loppuun muutama suora lainaus kirjasta, jotta ymmärrätte, miksi luen sitä välillä kuin parastakin vitsikirjaa. Kyllä ajat ovat muuttuneet reilussa sadassa vuodessa, vai mitäpä sanovat tämän päivän feministit ja tasa-arvon puolesta puhujat näistä kirjan alkusanoista. ;)

"Ruuanvalmistaminen ja muut kotoiset talousaskareet ovat kieltämättä naisen tehtäviä. Kuta paremmin perheen emäntä näitä toimia ymmärtää ja niitä kykenee täyttämään, sitä varmempi on perheen toimeentulo ja vaurastuminen."

Kirja antaa myös oivia neuvoja arjen toimivuuteen ja ikäviltä riidoilta välttymiseen.

"Myöskin ajan suhteen on noudatettava tarkkaa, perheolojen vaatimuksien mukaista järjestystä. Aamusilla on ajoissa noustava, jotta kaikki päivän toimet tulisivat kukin aikanaan tehdyiksi. Herättyä tulee heti nousta, pukeutua, peseytyä ja kampata päänsä, tuuleuttaa huoneet, peittää vuoteet, lakaista lattiat ja pyyhkiä tomut. Kukin ateria on valmistettava määrätyllä ajalla nautittavaksi. Kerrassaan moitittavaa on, jos perheenjäsenten töistään tultua täytyy nälkäisinä odottaa hyvin ansaittua ateriaansa. Huolimattomuus tässä suhteessa on useinkin syynä ikäviin perhekiistoihin ja tyytymättömyyteen."

Ruuan pohjaanpalamista on tietenkin vältettävä mitä suuremmalla huolella.

"Ruokien pohjaanpalamista on suurimmalla huolella vältettävä. Jos tämmöinen vahinko kuitenkin on tapahtunut, on ruoka kuta pikemmin sitä parempi  muutettava toiseen astiaan kiehumaan. Ellei toista sopivata keittoastiaa löydy, niin on ruoka nostettava vatiin ja kaittoastia kiireimmiten puhdistettava uudestaan käytettäväksi. Ainoastaan täten voipi estää ruuan kokonaan tärviölle joutumasta."



ILOISTA LAUANTAI-ILTAA!


sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Pihasaunan väliaikaiskatto

Mies laittoi pihasaunarakennukseen väliaikaisesti peltikaton, jotta saamme sen varastokäyttöön talveksi. Päätykolmiot täytyy vielä peittää, ettei vesi pääse sisään. Ensi kesänä vaihdamme pellit sitten kunnon huopakattoon. Tavoitteenamme oli, että joko aittaan tai tähän pihasaunaan saadaan katto päälle talveksi ja tavallaan tämä tavoite on nyt saavutettu, vaikka katto onkin hieman erilainen, kuin olimme ajatelleet. Eiköhän tuota hökötystä nyt hetken aikaa katsele. :)

Vanhasta viljalaarista rakennetun kaksiosaisen rakennuksen oviaukkoja ei pystytty vilja-aukkojen takia tekemään keskelle. Ihan hyviltä nuo oviaukot näinkin näyttävät. Ovi-aukoista mies teki vain noin 160cm korkeita, jotta ovet eivät näytä liian korkeilta ja moderneilta.



 
Eilen mies sai jo toiselle puolelle vanhat lattialankut paikoilleen ja keräsimme sinne lasten kanssa tyytyväisinä ulkoleluja, kukkaruukkuja, haravoita ja paljon muuta tavaraa, jota on lojunut pitkin pihoja viimeisen vuoden. Tämän toisen puolen onkin tarkoitus toimia nyt aluksi ulkovarastona. Saunan puolelle tulee myöhemmin vähän parempikuntoiset lattialankut, mutta tämän talven lattian virkaa saavat toimittaa vanhat lavat. Sinne varastoidaan nyt aluksi puutavaraa.

Onpa hienoa saada edes jonkinmoinen ulkovarasto, kun sellaista on kaivattu niin pitkään. Nyt mies jatkaakin taas aitan hirsien parissa. Siitä kertoilen lisää myöhemmin.


MUKAVAA ALKAVAA VIIKKOA!

 

torstai 28. syyskuuta 2017

Puolukkapiirakka

Viikonlopun puolukkasadon innoittamana leivoin puolukoista makoisan Mamman marjapiirakan. Olen ihan hulluna kaikkiin piirakoihin ja niitä tulee leivottua hieman liian usein. Tämäkin piirakka hävisi vähän turhan nopeasti parempiin suihin, vaikka lapsista vain pikkuveli söi sitä ja hänkin vain yhden palan. Isommille puolukka ei maistu ja he olisivat syöneet piirakasta pelkät reunat. Mummu oli onneksi sentään auttamassa minua ja miestä syömisessä. Puolukka sopi kyllä tosi hyvin tähän piirakkaan ja oli herkullinen makunautinto!



Tytön kukkapenkin kauniit punakosmoskukat kukkivat parhaillaan, ja niitä hain tytön luvalla maljakkoon kahvipöytää kaunistamaan. Oli kiva saada taas kukkia sisälle, sillä moneen viikkoon ei ole omasta pihasta tai tienvarresta löytynyt enää kukkia kimppua varten. Sievän 12-osaisen kukka-astiaston olen löytänyt joskus kirpparilta, samoin nätit lusikat.

Mamman marjapiirakan ohjeita löytyy varmasti netistä joka lähtöön, mutta kirjaanpa omanikin tänne muistiin.

MAMMAN MARJAPIIRAKKA

Pohja:
100g voita
1dl sokeria
1 muna
1,5dl vehnäjauhoja
1dl graham-/ruisjauhoja
1tl leivinjauhetta

Täyte:
marjoja
200g kermaviiliä
1 muna
1tl vaniljasokeria

Vaahdota voi ja sokeri.
Sekoita joukkoon muna ja jauho-leivinjauheseos.
Levitä taikina piirakkavuoan pohjalle.
Levitä marjat pohjan päälle.
Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada marjojen päälle.
Paista uunin alaosassa 200 asteessa noin 30 minuuttia.




MUKAVAA TORSTAITA!


tiistai 26. syyskuuta 2017

Puolukkaretki


Nyt on saatu nauttia ihanista, lämpöisistä, syyspäivistä! Sunnuntaina teimme koko perhe retken metsään. Emme ole ehtineet käydä vielä ollenkaan poimimassa puolukoita tänä syksynä, joten nyt oli sopiva hetki saada taas täytettä pakastimeen.
  



Parikymmentä litraa puolukoita päätyi yhdessä hujauksessa talteen. Kaksi nuorimmaista keskittyi syömään vielä metsästä löytyneitä mustikoita ja esikoinen innostui etsimään meille poimijoille parhaat puolukkamättäät. Eväiden syöminen taisi olla kuitenkin lasten mielestä se kivoin hetki. Oli kyllä mieleenpainuva ja ihana syysretki, ja auringonpaisteessa oli upeaa ihastella luonnon kauneutta.




NÄHDÄÄN TAAS!

 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...