Talo Ahonlaidalla

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Pihasaunan piirustukset

Niin kuin aiemmassa aitta-postauksessa mainitsin, purkamamme aitan sisällä oli hyvän kokoinen hirsinen viljalaari. Kaksiosaisen viljalaarin toisesta puolesta saamme näppärästi pihasaunan ja toisesta varaston/pukuhuoneen. Piirustusten perusteella voisin uskoa, että rakennuksesta tulee oikein sievä ja kaunis. Rakennus on kooltaan noin 3,5x5 metriä. Se on tasakertaan asti hirttä, siitä ylöspäin tulee pystyrimalaudoitus ja päälle kolmiorimahuopakatto. Sauna maalataan tietenkin punamultamaalilla, niin kuin talo ja aittakin.
 



Pihasauna pystytetään tontin perälle takavasemmalle vastapäätä taloa. Ainakin ensi talven rakennus saa toimia vain varastona (jos nyt edes saadaan katto päälle ennen kylmiä kelejä), joten saunomaan ei heti päästä. Joskus tulevaisuudessa voisin kuvitella saunan viereen myös paljun, jossa istuskella ilta-auringossa. Mutta askel kerrallaan.

Ei postausta ilman kukkakuvia. Mummulani pihapiiristä siirretyt varjoliljat kukkivat nyt kauniisti. Tuosta kohtaa en ole ehtinyt jaksanut vielä rikkaruohoja kitkeä, joten varjoliljan seassa kasvaa jos jonkinlaista kukkaa ja heinää. 



Nyt näyttävät sääennusteetkin jo vähän kesäisemmiltä, joten toivottavasti saamme nauttia lämmöstä ja auringosta tulevina päivinä!


Ihanaa viikonloppua!



keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kesäpäivänä

Sunnuntaina menimme miehen kanssa hakemaan lapsia mummulasta ja jäimme vielä itsekin sinne yöksi. Tänä kesänä on oppinut sen, että kun lämpötila kohoaa yli kahdenkymmenen asteen, on otettava kaikki ilo irti ja nautittava lämmöstä. Uitiin, saunottiin ja suppailtiin, grillattiin ja syötiin jäätelöä. Illalla kaksi nuorimmaista karkasi yökalsareissa (ja toinen tapansa mukaan ilman kenkiä) pihalle syömään ahomansikoita ja minä tietenkin kameran kanssa perässä.
 







 Tässäpä mukavan kesäpäivän kuvamuistoja ja tunnelmia, joita haluan tallentaa tänne blogiin. Näihin kuviin on kiva palata tällaisena sadeäpäivänä, kun ulkona on harmaata ja vähän päälle kymmenen astetta lämmintä.

Ensi kerralla voisinkin laitella tänne meidän tulevan pihasaunarakennuksen piirustuksia. :)

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Aina vain kukkia

Näitä kukkia tulee nyt kuvattua paljon, koska on niin ihanaa ja ihmeellistä, että omassa pihassa kasvaa oikeasti jotakin kaunista. Toivottavasti ette ihan kyllästy ainaisiin kukkakuviin! Lähes kaikki mahdolliset kukat ja pensaat ovatkin jo kukkineet, joten eipä näitä kuvia loputtomiin enää riitä. Syreenit, pihlajat ja tuomet eivät tänä vuonna  vielä kukkineet ja varjoliljat taitavat olla ainoita kukkia, joiden kukinta on vielä tulossa. Osa kuvista on vähän synkkiä, kun otin ne pilvisenä päivänä.
 

Haimme kuusi vuotta sitten huutokaupasta hankkimamme vanhan maitotonkan mummulasta, jossa se oli ollut säilössä. Mies haki siihen ison kimpun eri värisiä lupiineja koristeeksi. Pihatien toisella puolella ruoho alkaa jo monin paikoin vihertää. Eiköhän sielläkin kohta ole kunnon nurmikko.




 Kitkin ruusu- ja syreenipenkeistä rikkaruohot ja levitin mullan päälle sanomalehtikerrokset. Mies on säilönyt rakentamisen aikaisia höylän lastuja jätesäkkeihin, ja niitä levittelin sanomalehtien päälle. Katsotaan, pysyvätkö rikkaruohot tällä konstilla edes vähän paremmin poissa.




 Valamonruusu aloitti myös kukintansa kuistin nurkassa.



Lapset ovat nyt mummulassa yökylässä. Mies on mittaillut aitan paikkaa ja suunnitellut perustusten tekoa. Minä kitkin vähän porkkanamaata ja parsin ison pyykkikopallisen rikkinäisiä vaatteita. Viimeksi mainittu homma on ollut jo pitkään tehtävälistallani ja nyt, kun lapsetkaan eivät ole kotona, niin en enää keksinyt yhtäkään tekosyytä olla tarttumatta neulaan ja lankaan. Valmista tulikin lopulta yllättävän nopeasti.

Illalla menemme miehen kanssa seurakuntamme kesätapahtumaan. Onpa mukava mennä välillä tilaisuuteen, kun tietää, ettei tarvitse kaivella joka välissä käsilaukun pohjalta rusina-askeja, eikä tarvitse miettiä, että juoksenteleeko ja kiljahteleeko oma jälkikasvu nyt vähän liian kovaa jne. Meillä on vähän niin kuin vuosipäiväkin nyt, tai tarkemmin sanottuna eilen tuli yhdeksän vuotta siitä, kun mies kosi minua ja menimme kihloihin. On se kyllä tärkeä saada viettää välillä aikaa ihan kahdestaan, vaikka lapsia meinaakin olla ikävä. :)


Aurinkoista viikonloppua!

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Juhannusruusun tuoksua ja retki Stundarsiin

Lauantaina vierailimme jo viidettä tai kuudetta kertaa Stundarsin Käsityöläispäivillä Vaasan lähellä. Stundarsin museoalueella on kymmeniä vanhoja rakennuksia, joita pääsee ihastelemaan sisältä ja ulkoa. Kauniissa maalaismiljöössä on mukava viettää lämmintä kesäpäivää.





Käsityöläispäivillä voi seurata erilaisia työnäytöksiä, kuten punamultamaalin keittämistä, raudan taontaa, pitsinnypläystä ja kehräystä. Paikalla paistetaan myös munkkipossuja ja niitä meidänkin piti maistaa uunituoreena heti alueelle tultuamme, sillä jonakin vuonna ne ovat loppuneet kesken. Lapsille riitti myös monenlaista puuhaa sekä lampaita, possuja ja kanoja ihmeteltäväksi. Tytöllä oli yllään keväällä ompelemani Alviina-mekko.
 




 Päivän päätteeksi menimme vielä matkan varrella asuvan lapsuuden- ja nuoruudenystäväni luo kylään. Siellä vierähti kesäilta nopeasti lettuja syöden ja kuulumisia vaihdellen sekä perheen uutta kotia ja puutarhaa sekä vauvaa ihastellen. Kotimatkalla lapset nukahtivat kaikki autoon jo seitsemän maissa pitkän päivän uuvuttamina.



 Meillä kotona juhannusruusu on ruvennut viimein kukkimaan. Nuppuja on vielä kovasti aukeamatta, joten saamme nauttia vielä jonkin aikaa näistä ihanista kukista ja niiden tuoksusta. Kesällä tulee grillattua usein, mikä helpottaa ruoan laittoa kovasti. Mies hoitaa grillauksen ja minun tarvitsee vain keksiä lisukkeet. Minä kun kokkaan meillä koko muun vuoden, niin on kiva päästä kesällä helpommalla.



Kukkien tuoksua kesääsi!

 

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Korvapuusteja ja lupiineja

Vanha pikkupöytä on ollut jälleen evakossa tuvassa. Mies on kunnostanut kuistissa vanhaa kaappia ja on viettänyt siellä pari päivää aamusta iltaan. Lapset, varsinkin pojat, ovat pyörineet hyvin kiitettävästi mukana sahanpurun seassa isin tiellä apureina.
 
  


Itsekin olen käyttänyt kylmät sadepäivät hyödykseni ja olen siivoillut kotia, joka on ollut aivan hyrskyn myrskyn ja heikun keikun. Nyt on koti siivottu, monta koneellista puhdasta pyykkiä viimein kaapissa ja muutama muukin rästihomma tehtynä. Innostuin myös leipomaan pakkaseen vierasvaraksi pellillisen raparperipiirakkaa sekä kunnon satsin korvapuusteja. Pullaa tulee leivottua aika harvoin, varsinkin korvapuusteja. Vaniljapullia ja laskiaispullia leivon kyllä useammin. Täytyypä kunnostautua pullan leivonnassa, sillä niin hyviä ne ovat uunituoreina.



Tänään onkin ollut jo kiva ilma, ja mies ja lapset alkoivat rakentaa majaa tontin perälle. Itsekin ryhdyin pitkästä aikaa pihahommiin. Kitkin ison syreenipenkin, jonka rikkaruohot olivat täysin valloittaneet. Ennemmin en ole tuon penkin kimppuun viitsinyt ruveta, koska en oikein vielä tunnista kaikkia rikkaruohoja oikeiden kukkien aluista. Tuossakin syreenipenkissä kasvaa nyt syreenien lisäksi ainakin lemmikkiä ja niittyleinikkiä ja haluan niiden pysyvän siinä. Lisäksi sieltä löytyi jotakin sinistä sekä valkoista kukkaa, jotka revin suosiolla pois, koska eivät näyttäneet kovin ihmeellisiltä. Toivottavasti en tehnyt kovin suurta virhettä. :D


Iloista viikonloppua sinulle!

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kesäjuttuja

Viime viikonloppu vierähti mukavasti mummulassa serkkulasten kanssa touhuillessa. Kävimme myös kesämarkkinoilla ja ehdimme nähdä ystäviä sekä miehen puolen sukulaisia. Mies ja poika kävivät miehen veljen ja serkkupojan kanssa ongella ja saalistakin tuli.





Säätkin olivat vielä viikonloppuna lämpimät ja aurinkoiset. Nyt saa taas jo palella ja vettäkin sataa. Itse tykkään välillä sadepäivistäkin, kun saa olla hyvällä omallatunnolla sisällä ja tehdä kotitöitä oikein urakalla. Mutta en minäkään kyllä tästä kylmyydestä välitä. Onhan tämä nyt aikamoista, kun heinäkuussa on lämpöasteita hädin tuskin kymmenen,  ja lapsilla ulkona pipot ja välikausipuvut päällä...



Markkinoilta ei lähtenyt mukaan paljon muuta kuin metrilakua, mutta päivän löydön teimme paikallisessa antiikkiliikkeessä. Sieltä bongasimme Arabian pienen voipytyn, jossa oli toisella puolella halkeama. Halkeamaa oli yritetty maalata peittoon jollakin valkoisella maalilla, mutta maali lähti onneksi helposti pois rapsuttamalla. Pytty maksoi neljä euroa, joten se oli todellinen löytö.






 Mukavaa loppuviikkoa!


lauantai 1. heinäkuuta 2017

Kesä maalla

Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi ja miehelläkin alkoi kesäloma. On ihana viettää ensimmäistä kesää uudessa kodissa. Tänä kesänä voi ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ottaa vähän rennommin, kun ei ole mikään kiire rakentamisen kanssa. Onhan täällä kaikki niin sisällä kuin ulkonakin enemmän ja vähemmän kesken, mutta näitä keskeneräisyyksiä voi ihan rauhassa rakennella ja puuhailla valmiiksi ilman pahempaa kiirettä ja hoppua. 

Rakennushommiakin varmasti tehdään jonkin verran loman aikana. Päivässä saa aika paljon enemmän aikaiseksi kuin muutamassa tunnissa töiden jälkeen. Sirkkelit ja muut työkoneetkin on kätevämpi kantaa aamulla ulos, kun tietää, että niitä ei tarvitse viedä heti parin tunnin päästä taas suojaan. Edellisen postauksen aittaa aletaan pikku hiljaa rakentaa, kunhan mies saa ensin erään kunnostusprojektin valmiiksi. Hänellä on työn alla vanha kaappi, jota pitäisi paikkailla ja maalata. Kaappiprojektista kirjoittelen tänne varmasti myöhemmin enemmän kuvien kanssa. Lapset ovat myös toivoneet jos jonkinmoista majaa, keinua, liukumäkeä ja trampoliinia pihaan. Eiköhän noistakin joku saada toteutettua.



Muiden touhujen lisäksi kesän aikana aiomme ihan vain olla ja nauttia maaseudun kesästä perheen kanssa. Täällä maalla elämä on jotenkin niin kiireetöntä ja vapaata. Kun katson ympärillä olevaa peltomaisemaa, ojanvarren kukkasia sekä ohi ajavia traktoreita, en voi kuin todeta, että tämä se on kesätunnelmaa parhaimmillaan. Minulla ei ole yhtään ikävä kaupungin palveluita, viihdykkeitä ja ihmisvilinää. Olen aina ollut kotona viihtyvää sorttia ja välttelen viimeiseen asti kaupungille lähtöä. Maalla asuminen sopii siis minulle paremmin kuin hyvin. Myös mies ja lapset tuntuvat nauttivan maaseudun rauhasta ja tietynlaisesta huolettomuudesta.



Kesälomasuunnitelmiimme kuuluu myös viettää aikaa mummuloissa sekä tehdä joitakin pieniä reissuja lähiseudulla. Viime vuonna taisi jäädä väliin monta meidän perinteisistä kesävierailukohteistamme, joten tänä kesänä täytyy taas pistäytyä ainakin tutussa Vanhassa Markissa ja Stundarsissa. Uimassa ehdimme toivottavasti myös käydä useammin kuin viime kesinä.


 Maalla asuessa oppii nauttimaan hyvin pienistäkin asioista. Sen huomaa ehkä parhaiten puutarhassa ja kasvimaalla. Ajattelimme, että alkukesästä istuttamamme ruusuntaimet eivät vielä tänä kesänä rupea kukkimaan, mutta kuinka väärässä taas olimmekaan. Tänään bongasin ensimmäiset auenneet ruusut ja lisää nuppuja on vaikka kuinka paljon! Tämän ruusun nimestä meillä ei ole varmaa tietoa, vaikka olemme yrittäneet sitä kirjoista ja netistä selvittää.

Jos joku tunnistaa tämän kauniin vaaleanpunaisen ruusun, niin olisin tiedosta hyvin iloinen! :)


Rentouttavaa heinäkuuta!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...