Talo Ahonlaidalla: Paluu arkeen

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Paluu arkeen

Palasimme eilen illalla kotiin pääsiäisen vietosta. Olimme molemmissa mummuloissa ja touhua riitti. Poika oli niin innoissaan ihmisistä, sedän ja tämän vaimon kissasta ja kaikesta menosta ja meiningistä, että unohti vallan pyytää joka välissä maitoa, niin kuin hänellä on kotona tapana. Yöllä en ole reiluun kuukauteen enää antanut maitoa, mutta päivällä poika on sitten vaatinut rakkainta ravintoansa varmasti kymmenen kertaa. Monesti hän kyllä unohtaa maidon, kun vain saa hänen huomionsa kiinnittymään johonkin muuhun. Nyt imetyskerrat vähenivät huimasti, ja toivottavasti tämä on pysyvä muutos. Olisi kyllä ihanaa, jos poika itse vähentäisi kertoja, niin ei tarvitsisi häntä kovasti itkettää.  Onhan se aika hölmöä imettää yli vuoden vanhaa taaperoa yhtä usein, kuin pientä vauvaa. Kesään mennessä olen ajatellut lopettaa imetyksen kokonaan. Toivottavasti poika on samaa mieltä asiasta.

Tätini olivat järjestäneet pääsiäiskokon pojan isomummulaan. Se on joka vuotinen perinne, ja itse olen ollut kokolla ihan pienestä pitäen. Nyt poikakin pääsi sitten seuraamaan elämänsä ensimmäistä pääsiäiskokkoa. Hienosti poika viihtyikin kokkoa ihmetellen. Intoutui jopa kävelemään ulkona kengillä, mikä on aiemmin aiheuttanut pojassa suurta ahdistusta, vaikka hän sisällä kulkee välillä melkein juosten. Ja pitihän sitä makkaraakin saada maistaa, kun kaikki muutkin tuota herkkua söivät. Hyvää oli!
Eilen oli pojan nimipäivät ja hän sai mummulta ja papalta ambulanssin. Autot ovatkin alkaneet kiinnostaa poikaa valtavasti sen jälkeen, kun mies osti hänelle hienon puisen kuorma-auton.  Poika laittaa lego-eläimiä auton kyytiin ja päristelee mallikkaasti ajellessaan. Myös traktori- ja kuormuri-kirjoja on luettu kovasti. Poika haluaisi kovasti, että kerron hänelle kirjojen moottoriajoneuvoista, mutta äidin tietämys tästä aihepiiristä on vähän suppea. "Vihreä traktori" ei tunnu pojalle riittävän, vaan hän odottaa kovasti kuulevansa muutakin informaatiota. Minä sitten yritän parhaani mukaan selitellä, että tämä on kai John Deere -traktori ja nuo tuossa ovat moottori ja pakoputki. Nämä osaan ihan vain sen ansiosta, että seurasin vierestä, kun mies luki samaa kirjaa pojalle. Niin ihana seurata pienen taaperon kehitystä ja touhuja. Vastahan hän oli pieni vauva ja nyt jo leikkii autoilla ja on kiinnostunut isojen poikien jutuista.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viestisi ilahduttaa!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...