Talo Ahonlaidalla: kesäkuuta 2014

torstai 26. kesäkuuta 2014

Jäätelökoneella jäätelöä


Miehellä oli tällä viikolla nimipäivä ja sehän oli mainio syy taas vähän herkutella. 
Meillä on ollut vanhempieni jäätelökone "lainassa" ainakin viisi vuotta, ja nyt otin 
sen kaapin kätköistä pitkästä aikaa esiin. Olen allerginen raa'alle kananmunalle, 
jota on monissa jäätelöohjeissa. Vaikka en enää juurikaan saa siitä allergiaoireita, 
niin teen jäätelön edelleen varmuuden vuoksi ilman kananmunaa. Pakkasessa kananmunattoman jäätelön koostumus kärsii ja se muuttuu kivikovaksi, joten 
se kannattaa syödä samantien. Eipä tuottanut ongelmia meille herkkusuille. :)



 Mansikkajäätelö (oma ohje)

2dl vispikermaa
1dl maitoa
1dl sokeria
oman maun mukaan sitruunamehua
sopivasti mansikoita

Survo mansikat sitruunamehun ja sokerin kanssa. Lisää kerma ja maito 
ja sekoita hyvin. Laita seos jäätelökoneeseen pyörimään koneen ohjeen mukaan.




Itse tehty jäätelö on kyllä todella hyvää. Useamminkin pitäisi sitä tehdä ja 
kokeilla kaikenlaisia eri makuja. Usein tulee tehtyä jäätelö kermasta, vaikka 
sorbetit ja muut kevyemmät vaihtoehdot olisivat varmasti myös tosi maukkaita. 

Jäätelön kaveriksi tein kääretorttupohjan, josta tein piparkakkumuotilla 
sydänkuvioita. Kääretorttu on helppo tehdä gluteenittomana käyttämällä 1dl perunajauhoja. Itse laitan usein 3/4dl vehnäjauhoja ja loput perunajauhoja.


Kääretorttu (resepti äidiltäni)

4 kananmunaa
2dl sokeria
1dl perunajauhoja/vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää 
jauho-leivinjauheseos ja sekoita nopeasti. Laita leivinpaperin 
päälle uunipellille ja paista 175 asteessa 10 minuuttia.  



Meille kotiutui eilen jälleen yksi vanha huonekalu, jota poika kuvaili sen koon
takia "aivan mahdottomaksi" ja tänään hän haukkui sitä suorastaan "rumaksi". :D
Tästä salaperäisestä, mahdottoman kokoisesta rumiluksesta lisää myöhemmin! :)



maanantai 23. kesäkuuta 2014

Vanhat tuolit ulkosalla

 Vietimme koko juhannuksen ajan tuttuun tapaan Keuruulla 
Juhannuskonferenssissa. Kylmät säät veivät kieltämättä
vähän juhannustunnelmaa, mutta kylmästähän onneksi selviää 
pukeutumalla hyvin! Kiitollinen saa olla, että muutamaa pientä 
pisaraa lukuunottamatta säästyimme lähes kokonaan sateilta. 

Ostimme pari vuotta sitten vanhoja Jugend-tuoleja, jotka odottavat
toisessa mummulassa maalin poistoa ja uutta maalia. Tuoleista 
seitsemän on valkoisia ja niiden alta pilkistää tummanvihreää 
väriä. Loput kuusi ovat vaalean mintunvihreitä. Tuolit ovat aivan 
saman mallisia, mutta valkoiset ovat ehkä sentin korkeampia ja 
muutenkin hitusen suurempia. Tykkään niistä kovasti ja ne ovat 
mielestäni hyvin kauniin mallisia, vaikkakin kovin yksinkertaisia.


  Olen ruvennut tykkäämään myös tuosta mintunvihreästä väristä, 
kun olen juuri nyt kovin ihastunut kaikkiin pastellisävyihin. Tarkoitus 
on kuitenkin maalata kaikki tuolit jossakin vaiheessa harmaaseen 
taittuvalla valkoisella pellavaöljymaalilla. Nuo valkoiset tuolit ovatkin 
aikalailla sitä sävyä, jota haemme. Luultavasti tuolit saavat kelvata 
aluksi tuollaisinaan uuteen kotiin, koska emme ehdi poistella maaleja 
ja maalata niitä uudelleen vielä hetkeen.

  
 
Kaksi parhaassa kunnossa ollutta valkoista tuolia olen jo aiemmin tuonut
kotiimme ja nyt toin vielä kaksi lisää. Ovathan nuo reippaasti painavampia
kuin nykyajan tuolit, mutta ovat tosi tukevia ja hyvässä kunnossa. Uskon, että 
nämä vanhat tuolit ovat käytössä vallan hyviä ja kestäviä. Tuolit tulevat siis
uudessa kodissamme ruokapöydän ympärille. Vanha kahdeksanhengen
ruokapöytä on vielä löytymättä. Jos sopivaa pöytää ei löydy, niin mies tekee
itse vanhantyylisen pöydän, jonka kanteen käyttää leveitä lattialankkuja.


Anopin kauniisti kukkiva lumipalloheisikin pääsi kuviin mukaan. :)


Toivotaan lämpeneviä kesäkelejä! 


torstai 19. kesäkuuta 2014

Uusi reunus mattoon

Kirjoittelin yritin kirjoitella tähän alkuun jotakin viimeaikaisista kylmistä
säistä ja jotakin muuta yleistä löpinää, mutta pakkohan se teksti oli poistaa,
kun se kuulosti niin tylsältä. Välillä naureskelen itsekseni näille postauksilleni,
kun menen niissä yleensä heti suoraan asiaan ilman sen kummempia kuulumisia
tai muita alkuhöpinöitä. En vain ole oikein koskaan osannut niin sanotusti jaaritella. Lukiossakin jouduin aina miettimään pääni puhki, että sain äidinkielen aineista
tarpeeksi pitkiä, kun kaikki keksimäni ylimääräiset täytelauseet tuntuivat minusta 
niin hölmöiltä. Ihastuneena lueskelenkin monesta kivasta blogista aina hienosti kirjoitettuja sepustuksia, jotka eivät välttämättä liity mitenkään postauksen 
varsinaiseen aiheeseen tai kuviin, mutta ovat silti mielenkiintoista luettavaa ja 
sopivat siihen hyvin. Itselläni ei tuon tyylistä runsasta runosuonta ole, mutta toki
joskus rupeaa täälläkin päin Lyyti ihan kunnolla kirjoittamaan. :) Ja kappas vain, 
nythän sainkin postauksen alkuun pienoisen alustuksen vähän niin kuin itsestään! ;)


Pojalle virkkaamani matto sai kuin saikin uuden reunukseen. Oma silmä 
ei tottunut sitten millään siihen valkoiseen kiinteistä silmukoista tehtyyn 
reunukseen ja niinpä päädyin nättiin harmaaseen koristeellisempaan 
reunaan. Nyt näyttää siltä, kuin pitääkin! :)


Seuraavaksi aion virkata tytölle oman maton. Jotakin vaaleanpunaista 
luvassa, mikä ei varmaan ole kenellekään yllätys! :D



Ruokakaupasta ostettu hieman kärsinyt tulilatva ei ehkä ole kaunein mahdollinen kuvattava, mutta vielä hyvin lapsenkengissä oleva viherpeukaloni ei ole tänä
kesänä oikein muita kukkia viitsinyt hankkia. Tai heitimme me pojan kanssa 
takapihan multakasaan pari pussia kesäkukkaseoksen siemeniä ja olemme 
niitä jopa pari kertaa muistaneet yhdessä kastella. Jotakin vihreää sieltä 
mullan seasta on lähteny nousemaan. Luulen, että uuden kodin laajemmat 
maat innostavat kaikenlaisiin kasvatuskokeiluihin ihan uudella tavalla. 




Oikein ihanaa juhannusta!


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Vanhan Porvoon putiikkeja

Porvoossa riitti katseltavaa ja kuvattavaa. Lapsistakin olisi 
tehnyt mieli ottaa kuvia vähän joka talon ja oven edessä. ;)


Pienet höpönassut <3
 

 Jotakin pientä tuli ostettua Porvoon putiikeista. Jokikatu 6 -nimisestä
sisustusliikkeestä ostin sievän posliininupin ajatellen tätä pöytää (klik).
Mies osti vielä pari hieman pienempää posliininuppia Porvoon Wanhasta 
Rautakaupasta. Näistä luultavasti tuo keskimmäinen on sopivimman kokoinen 
vanhaan pöytäämme. Eiköhän noille muillekin nupeille käyttöä löydy.


Voiko paljon houkuttelevamman näköistä kaupan sisäänkäyntiä olla!? 


Welmansista tarttui mukaan tiskiharja, kaunis palasaippua 
sekä ihastuttavan raikas sitruunainen huonetuoksu.
 



 Lapsille riitti ihmeteltävää värikkäässä 
Riimikko-lelukaupassa, ja sen ulkopuolella.





 Yövyimme ensimmäisen yön aivan Vanhan Porvoon ytimessä idyllisessä 
Old Town Bed & Breakfast Ida-Mariassa. Paikka oli hyvin viihtyisä 
ja voin lämpimästi suositella sitä muillekin Porvoossa yöpyville. Varauksen
kanssa kannattaa kuitenkin olla ajoissa, sillä Ida-Mariassa on vain neljä 
huonetta. Itse varasin huoneen noin kuukausi ennen reissua ja onnistuimme
saamaan huoneen vain yhdeksi yöksi. Mieluusti olisimme yöpyneet tuon
kauniin vanhan talon tilavassa perhehuoneessa toisenkin yön. :)




 Porvooseen palaamme varmasti vielä uudelleen. Ensi kesän 
kohteeksi olen jo vähän suunnitellut Naantalia. :)


Iloista juhannusviikkoa sinulle!



torstai 12. kesäkuuta 2014

Unelmien puutaloja

Porvoo-viikonlopun aikana emme juuri poistuneet vanhasta kaupungista.
Olisimme miehen kanssa voineet kävellä pitkin Vanhan Porvoon mukulakivikatuja
ja kapeita kujia päivät pitkät kauniita taloja ihaillen - ja niin kyllä teimmekin. 

Vanha Porvoo on täynnä herkullisen värisiä puutaloja, kauniita ikkunoita, upeita pihapiirejä ja ihanan reheviä puutarhoja. Taidolla tehdyissä taloissa on paljon 
mielenkiintoisia, kauniita yksityiskohtia. Niistä saisi kyllä vaikka millä mitalla 
inspiraatiota omaankin taloon, vaikka meillä alkaakin olla talo ulkoa melkein 
valmis. Ellei tonttimme rakennustapaohje määräisi talon väriksi punamultaa tai keltaokraa, niin itsekin olisin saattanut harkita tuollaista hempeää vaaleanpunaista 
sävyä talollemme. Mies on ehkä ihan tyytyväinen, ettei se ollut mahdollista. ;)

Pastellivärejä:




Kapeita kujia:




Kauniita ikkunoita:




Upeita ovia ja kuisteja:




Iki-ihanat syreenit ja pihojen muut perinteiset puut ja kasvit pistivät erityisesti
silmään Vanhaa Porvoota kierrellessämme. Tulimme entistä vakuuttuneimmiksi
siitä, että meidänkin pihaamme sopii ennemminkin rehevä ja hieman huoleton
puutarha kuin mitkään viivasuorat kukkapenkit ja muutaman sentin pitkä
tasainen nurmikko. Juuri sellaisesta runsaasta puutarhasta ja pihasta olen 
haaveillut. Pihasuunnitelma vaatiikin sitten aivan oman postauksensa, mutta 
sen aika ei ole vielä hetkeen. Tänä kesänä emme ehdi pihalle juuri ajatusta
kummempaa antamaan. Jotakin suunnitelmia olemme toki jo tehneet näillä 
mahtavilla hortonomin tiedoillamme ja taidoillamme. :)


 Vielä yhden postauksen verran olisi Porvoota luvassa, ja sen 
jälkeen siirryn taas muihin aiheisiin! :)


tiistai 10. kesäkuuta 2014

Kesähäissä


Saimme viettää ihanan viikonlopun kesäisessä Porvoossa. On mukava tallettaa
reissu tänne blogiinkin muistoksi. Kuvia tuli otettua sen verran paljon, että
ajattelin jakaa ne useampaan postaukseen. Eipähän sitten tule sellaisia
hehtaaripostauksia, joita kukaan ei jaksa lukea. Vanha Porvoo taisi viedä palan
sekä minun että miehen sydämestä ja sen upeista rakennuksista lupaan laittaa
jossakin välissä aivan oman postauksen. Mutta ensin kuitenkin jotakin muuta.

Reissun päätarkoitus oli ystävämme häät, joita vietettiin lauantaina Vanhassa
Porvoossa. Lämmin kesäpäivä, kaunis morsian ja komea sulhanen - mitäpä sitä 
muuta voi kesähäiltä toivoa. Mukavaa oli, mutta lasten perässä sai kyllä juosta 
välillä hikipäässä ja lahjonta ynnä kaikki muut fiksut kasvatuskeinot tuli käytettyä 
illan aikana. Miehen kanssa alustavasti sovimmekin, että seuraaviin häihin 
voisimme mennä kahdestaan, jotta saamme nauttia ohjelmasta ja ruuasta aivan 
rauhassa. Saa nähdä, raaskiiko noita lapsosia kuitenkaan pois matkasta jättää.


Tytölle ostin Pikku Mineasta suloisen vaalean Mayoralin pitsimekon. Mekko 
on aivan ihanaa pehmeää materiaalia ja tuntuu varmasti mukavalta lapsen 
ihoa vasten. Ajattelin ensin, että tyttö saa juhlia häät jollakin vanhalla mekollaan. 
Tämä mekko sopi kuitenkin niin kivasti yhteen oman vaaleanpunaisen pitsimekkoni 
kanssa, että se lähti kaupasta mukaan. Kavatin valkoiset kengät pitsisukkineen 
käyvät aivan hyvin mekon kanssa. Sandaaleja kun en ole vieläkään tytölle löytänyt. 


Oma mekkoni on merkiltään Molly Bracken. Ihan uusi tuttavuus minulle. 
Pitsistä kun tykkään, niin mekko oli kyllä ihana löytö. Vaikka oli siinä vähän 
hommaakin, kun merkin mekkoja saa ainakin Zalandolta vain yhdessä koossa (!). Käsiaukot olivat sen verran suuret, että rintaliivit ja alusmekko näkyivät sieltä 
tosi pahasti. Minun oli sen takia pakko ommella olkaimia vähän lyhyemmiksi. 
Lisäsin tuohon rinnan alle vielä vyöksi valkoisen silkkinauhan, jonka solmin 
rusetille taakse. Ilman vyötä mekko olisi ainakin minulle vähän hassun mallinen. 
Valkoiset Tamariksen korkkarit ovat olleet minulla jo meidän omissa häissä. 
Ovat tosi mukavat jalassa, jopa noilla mukulakivikaduilla. :)



Pojan housut ja kauluspaita-kravatti -setti ovat H&M:ltä. En kokenut
tarpeelliseksi ostaa hänelle oikeaa pukua ja juhlakenkiä, jotka mahtuisivat 
päälle vain vähän aikaa. Hyvin samantyyppisissä vaaleissa housuissa ja 
kauluspaidoissa juhlivat monet muutkin pienet ja vähän suuremmatkin pojat. 


Perhepotrettikin piti ottaa, kun kerrankin olimme kaikki kuvauskunnossa. 
Poika ei tahtonut loppuillasta oikein pysyä paikoillaan, mutta muutama 
hyväkin kuva saatiin. Miehelle ostin oman mekkoni väriin sopivan kravatin.


Vähän erilainen, vaatepainotteinen postaus välillä. Muotiblogiksi tämä ei ole 
silti muuttumassa, jos joku sitä pelkää. :D Lasten vaatteista toki laittelen kuvia, 
mutta omia asujani en ole mikään kovin innokas esittelemään, eikä niissä yleensä 
edes ole mitään esittelemistä. Muotia en seuraa juuri yhtään ja lähes kaikki 
vaatteeni ovat paria tai kolmea eri merkkiä. No, olen minä silti aika tarkka siitä, 
mitä päälleni laitan ja aika usein ihmisten ilmoille lähtiessä tuskailen, kun 
"ei ole mitään päällepantavaa". Vaatteitahan on kaappi pullollaan, mutta 
kun mikään ei tahdo näyttää hyvältä näiden kolmen pinttyneen raskauskilon 
kanssa. Onko muita saman ongelman kanssa painivia? :D


Lisää kuvia Porvoosta luvassa, pysykäähän siis kuulolla! :)


torstai 5. kesäkuuta 2014

Virkattu matto pojalle

Innostuin virkkaamaan pojan tulevaan huoneeseen pyöreän maton. Kude 
on Lilli-ontelokudetta ja väreiksi valikoituivat vaaleansininen, harmaa 
ja valkoinen. Samasta sinisestä kuteesta olen tehnyt pojalle aiemmin  
korin (klik).  Matto on virkattu pylväillä ja sen halkaisija on noin 110cm. 
Minulla oli kaikkia kuteita 1kg:n kerä ja aikalailla kaikki meni.



Poika oli otettu, kun pääsi uuden mattonsa kanssa kuvattavaksi. 
Kirpparilta löydetty "uusi" Tuomas-veturi piti saada kuviin mukaan. :) 
Vaatteet tietysti sävy sävyyn maton kanssa. ;)


Maton reunaan virkkasin valkoisesta kuteesta kiinteän kierroksen, mutta 
en ole siihen oikein tyytyväinen. Aloin ensin virkata valkoista pitsireunusta,
mutta mietin, että jospa edes pojan huone säästyisi enemmiltä pitseiltä 
ja röyhelöiltä. ;) Pitsireunus kyllä näytti paljon kivemmalta, kuin tuo 
tämän hetkinen reunus. Ehkä ostan myöhemmin lisää tuota harmaata 
kudetta (niin tai puran tuon viimeisen harmaan pylväskierroksen)
ja virkkaan pitsireunuksen siitä. Se ei varmaankaan pistäisi niin kovasti 
silmään, kuin mitä aiemmin kokeilemani valkoinen pitsireunus pisti. 

Edit. Matto sai kuin saikin uuden reunuksen, sen löydät täältä.



Matto sopii kivasti yhteen tapetin kanssa, jota olen pojan huoneeseen ajatellut.
Yläkerran kaikissa makuuhuoneissa yhteen seinään tulee tapetti ja muut jäävät
hirrelle. Pihlgren & Ritolan harmaa-valkoinen Lukko-tapetti on minusta sopiva
pojan huoneeseen, vaikka siinä vähän kukkasia onkin. Mitään varsinaisia lasten 
tapetteja emme lasten huoneisiin halua, vaan juuri tuollaisia vanhanaikaisia, 
aikaa kestäviä tapetteja, joita ei tarvitse olla joka välissä vaihtamassa lasten 
kasvaessa. Tapetti ei tule oikeuksiinsa tuossa pienessä tapettinäytteessä. 
Googlella löytyy kauniita sisustuskuvia, joissa seinät on tapetoitu Lukolla.

Kuva täältä

 Matto joutuu nyt valitettavasti johonkin kaapin kätköihin toviksi jos 
toiseksikin odottamaan, että pojan huone valmistuu. Täällä sille ei 
oikein ole paikkaa. Mutta nyt minun täytyy jatkaa pakkaamista, sillä
meillä on tiedossa mukava viikonloppureissu koko perheen voimin!



Palailen taas reissukuulumisien kera! 
Mukavaa viikonloppua! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...