Talo Ahonlaidalla: maaliskuuta 2016

torstai 31. maaliskuuta 2016

Katto maalia vaille valmis

Talolla on menossa todella tylsä ja aikaa vievä homma eli hirsiseinien hiominen ja loppujen nurkkien tilkitseminen pellavalla. Onneksi tämä urakka on pian valmis ja sitten päästään maalailemaan. Tarkoitus oli päästä maalaamaan kattoa jo tällä viikolla, mutta mies keksi, että on fiksua laittaa kattolautojen päälle tulevat poikittaislistat (vai mitkä lie oikealta nimeltään) ensin paikoilleen. Näin niitä ei tarvitse maalata maassa ja levitellä niitä pitkin taloa kuivumaan. Myös lattiaan tulevat jalkalistat hän taitaa asentaa ennen lattian maalausta, jotta säästymme tuolta vaivalta. Ja eiköhän se kattolautojen oksalakkaus ja lattialankkujen pahimpien kolojen kittauskin on vielä tehtävä ennen pintojen käsittelyä. Huoh! Kauan odottamani maalauspuuhat siis siirtyvät edelleen. En siis odota, että pääsen itse maalaamaan, vaan että mies maalaa, ja viimein makuuhuone ja muutama muu huone on ikkunalistoja vaille aivan valmis. Mutta tuleepahan sitten kerralla valmista ja listoista korkeintaan ikkunalistat puuttuvat muutettaessa. Listathan ne yleensä jäävät roikkumaan.


Nyt tosiaan nuo kattolistat ovat paikoillaan ja muita listoja ei katonrajaan sitten tulekaan. Tästä näet, miltä katto näytti ilman listoja. Katto on nyt hieno jykevine listoineen tai pikemminkin lankkuineen.



Bannerikuvankin vaihdoin taas vähän aurinkoisempaan. Tällä kertaa pääsee talon etupuolikin kuvaan.


Aurinkoisia kevätpäiviä!

torstai 24. maaliskuuta 2016

Hyvää pääsiäistä!


 Tulin vain toivottamaan...










...oikein rauhallista pääsiäistä kaikille blogini lukijoille!


maanantai 21. maaliskuuta 2016

Helmililjoja

Lauantaina oli Pohjalaisen rakennusperintö ry:n kevätkokous meidän tulevalla asuinkylällä, ja sen yhteydessä saimme väkeä tutustumaan meidän pohjalaistaloomme. Tervehdykseksi sain suloisia helmililjoja, jotka tuovat kotiin ihanan keväisen tuoksun. Laitoin kukat vanhoihin Karhulan lasitölkkeihin. 




Sain jokin aika sitten mukavan yhteistyötarjouksen, ja siihen liittyen olen taas virkkaillut monenmoisia leikkiruokia ja -herkkuja. Näin pääsiäisen alla oli hauska virkata teemaan sopivasti kananmunia. Tästä yhteistyöprojektista kerron lisää myöhemmin.
 


Yhtenä aamuna lapset innostuivat askartelemaan pääsiäiskortteja sukulaisille. Niistä tulikin aika hienoja!





Aurinkoista pääsiäisviikkoa!

 

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Pikainen tervehdys

Tulin pikaisesti moikkaamaan teitä parin kuvan kanssa. 

Talon sisäänkäynti komistui vielä entisestään, kun oven lisäksi kuistin ikkunoiden loput vuorilaudat saatiin paikoilleen. Nyt kehtaa laitella tänne blogiin kuvia myös talon etupuolelta, eikä tarvitse rajata tuota kuistin etuosaa pois. :)

 


Eipä mulla tällä kertaa muuta! 

Aurinkoista päivää! :)
 

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Pääsiäisaskarteluja

Täällä on innostuttu askartelemaan vähän pääsiäisjuttuja kodin koristukseksi. Löysin kaupasta valkoisia avattavia pahvimunia ja kauniita pääsiäislautasliinoja. Kotoa löytyi monta vuotta vanha pullo Decoupage-lakkaa ja niinpä päällystimme pahvimunat söpöillä pupuilla ja keltaisilla narsisseilla. Tämä ei ollut kovin helppoa lasten kanssa, sillä ohut lautasliina meinasi repeillä, kun sitä yritti lakan kanssa muotoilla epätasaisen munan päälle. Täytyy kokeilla tehdä samoista liinoista vaikka kortteja tasaiselle pahville. Se varmasti onnistuisi lapsiltakin helpommin. Kivan näköisiä noista munistakin kuitenkin tuli. Niihin voi pääsiäispupu piilotella jotakin yllätyksiä tässä pääsiäisen alla!



  
Teimme myös ihanista Tilda-kankaista ja kartongista pupuja. Poika teki sinisävyiset puput ja me tytön kanssa loput. Pupuille liimattiin vielä töpöhännät ja nyt ne koristavat meidän olohuoneen kaappia. Nuo suloiset pastellipuput näyttävät tosi kivoilta tumman kaapin kyljessä.




 Pienet tipukuvioiset munakoristeet ovat edullinen heräteostos Tokmannilta. Lapset ovat aina innoissaan, jos kaivan kaapin perukoilta jotakin uutta koristusta kotiin. Meillä oli yhtenä päivänä jotakin kränää lasten kanssa ja kaikilla hermot vähän kireällä. Muistin nuo tipukoristeet ja aloimme lasten kanssa miettiä, mihin ne laittaisimme. Johan unohtuivat kaikki erimielisyydet, kun niitä rupesimme ripustamaan paikoilleen. Pienet, kauniit, asiat tuovat iloa niin lapsille kuin äidillekin.  



Talollakin on tapahtunut taas jotakin pientä, mutta aika näyttävää. Siitä ensi kerralla! :)

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Neulepanta tytölle

Viime aikoina käsitöiden tekeminen on ollut vähän laiskanpuoleista. Minulla on aina ollut sama vaiva, että käsityölistalla olisi vaikka mitä ommeltavia juttuja, mutta en vain saa aikaiseksi kaivaa ompelukonetta esiin. Miten se voikaan olla niin vaikeaa? Ongelmahan on juuri se, että ei ole tilaa pitää ompelukonetta koko ajan valmiudessa ja on niin ärsyttävää aina kaivaa se kaapin perukoilta esiin ja tunkea taas takaisin sinne. Siksipä kehittelen aina jotakin virkattavaa tai kudottavaa, kun niitä on helpompi jättää kesken ja jatkaa milloin huvittaa.

Uuden kodin yläkerrassa on onneksi sitten "työhuoneen"-nimellä kulkeva huone, johon aion järjestää itselleni ompelupöydän ja sopivan lipaston tai kaapin kankaille ja muille käsityötarvikkeille. Mies tuokoon samaan huoneeseen sitten omat tietokoneensa ja laitteensa. Siellä voimme viettää rattoisia iltoja yhdessä lasten mentyä nukkumaan; minä ommellen ja mies koodaten. ;)

 
 

Tällä kertaa kudoin välityönä tytölle samantyylisen neulepannan, kuin itselleni aikaisemmin. Panta sopii mukavasti lyhyille ulkovisiiteille kerhossa tai kaupassa käydessä. Lanka on Novitan Pikku Pirtaa ja siitä olisi tarkoitus kutoa vielä tytölle sukat. Taitaa tosin jäädä ensi syksyyn, koska täksi talveksi on sukkia ihan riittämiin. :)


Näin kevättä odotellessa on vaikea vastustaa ihanan värisiä tulppaanikimppuja kaupassa käydessä. Olen entistä iloisempi siitä, että olen oppinut tykkäämään muistakin väreistä kuin valkoisesta ja vaaleanpunaisesta. Kyllä tuo keltainen tuo vain niin ihanan keväisen piristyksen!




Piristävää loppuviikkoa sinulle!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Pariovet

Jee, meillä on nyt talossa lopullinen ulko-ovi! Johan noita rumia raksaovia saikin katsella monta vuotta. Aluksi oli joku ovenrämä ilman lukkoa, sitten toinen lukon kanssa. Mutta nyt kuistia koristavat kauniit kolmipeiliset pariovet.

Ovet on tehnyt Jurvassa toimiva YOSK-osuuskunta. Ovet on maalattu Ottossonin vaaleanharmaalla pellavaöljymaalilla. Samalla maalilla on tarkoitus maalata myös talon lankkulattiat.



   Vielä kun saisimme kuistin etupuolen ikkunoihin valkoiset vuorilaudat paikoilleen, niin talo alkaisi olla ulkoa aikalailla viimeistellyn näköinen. Oven ja sen molemmin puolin olevien ikkunoiden päälle tulee yhtenäinen pitkä vuorilauta. Kaari-ikkunan listan päälle tulee ulkovalaisin. Ulkoportaiden kaiteista puuttuvat vielä tolpanhatut.


Vielä muutama kuva pariovista sisältäpäin. Ovet ovat kyllä tosi kauniit!





 Näin se homma etenee! :)
 

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Kävelevä vauva

Niin, otsikkokin sen jo kertoo. Vajaa kuukausi sitten meidän vauva päätti, että konttaaminen ja tukea vasten käveleminen eivät enää riitä, jos meinaa pysyä isosiskon ja -veljen perässä. Niinpä hän sitten alkoi kävellä ilman tukea. Ikää oli tuolloin vähän alle yhdeksän kuukautta! Vaikka järki ei noin pienellä vielä kauheasti päätä pakota, niin ihmeen pienillä kolhuilla on selvitty. On se kyllä niin suloisen näköistä, kun pikkuveli taapertaa levein, harkituin askelin pitkin kotia leveä hymy huulillaan ja on kuitenkin niin pikkuinen vielä. Meidän kävelevä vauva. <3

 
 


Säät ovat suosineet hiihtolomalaisia. Täällä ainakin on paistanut aurinko monena päivänä. Meidän kohta 3-vuotias tyttö on toivonut kovasti omia (vaaleanpunaisia) luistimia, kun isovelikin on päässyt tänä talvena ensimmäistä kertaa jäälle. Viimein tein kirpparilta upean löydön: pienet vaaleanpuna-valkoiset luistimet, joissa on kaiken lisäksi vielä pinkkejä kukkia. Mitäpä muuta voisi pikkutyttö enää luistimiltaan toivoa? 






Olin varma, että tytölle on luettava "Aino ja tuhmat luistimet" -kirjaa aika monta kertaa, jotta hänen kanssaan selvitään luistelun alkukankeudesta, mutta mitä vielä! Tämä pieni jääballerina yllätti sekä äidin että isoveljen pysymällä jo vähän aikaa itsekseen pystyssä. Siis lähinnä sen aikaa, että päästiin hänen kädestään irti, nappasin pari kuvaa kaulassani roikkuvalla kameralla ja sitten kuuluikin jo "tömps" ja "auts". Pyllähdykset tuntuivat onneksi vain naurattavan tyttöä, joten ensimmäinen kerta meni ihan nappiin. Itse en olisi varmaan hankkinut hänelle luistimia kuin vasta ensi talvena, ellei hän olisi niin kovasti itse halunnut. Mukava juttu, että molemmilla lapsilla riittää ainakin vielä kiinnostusta luistelun harjoitteluun





Aurinkoista maaliskuuta!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...